11. Luukku

Lisää messarifiilistelyä! Tällä kertaa ruudun takana Satu, joka vietti lauantain ja sunnuntain villakoirakehien tuntumassa.


Valitettavasti mulla ei lopulta ollut ihan hirveästi aikaa kuvata mitä ympärillä tapahtui, kun kehään valmistautuessa sattui kaikenlaista ja lopulta tuli hirveä kiire. Siitä hyvästä ajattelin kertoa muutamalla sanalla meidän viikonlopusta, koska se oli kaiken kaikkiaan tosi antoisa, vaikka oma koira ei tuloksilla odotetusti juhlinutkaan.


Lauantaina Olivia oli ERI3, SA yhdeksän koiran junioriluokasta hurmaavan saksalaisen Klaus Strackin arvostelussa. Tää tuomari oli todella miellyttävä niin ihmisille kuin koirillekin ja olin itse hänen kanssaan aika samoilla linjoilla koirista, jotka sijoitettiin ja lopulta voittivat. Meidän seurueen ruotsalainen vieras piti onneksi huolen siitä, ettei kukaan lähtenyt messarista huonolla mielellä. Franz-isovillakoira oli päivän päätteeksi PU1, ROP ja POHJV-17. Pyörähdettiin tietysti myös isossa kehässä, jossa herra kuumui ihan uskomattomille kierroksille (sori kaikki yleisössä) ja liikkuessa lähinnä louskutti menemään. :D


Sunnuntaina aamu oli vähän helpompi lauantaisen 4.30 herätyksen sijaan, kun paikalle sai saapua lyhyen matkan päästä ja herätä piti vasta seitsemän aikoihin. Niin harvinaista herkkua näyttelyaamuna. Siinä kun laitettiin koiraa, käytiin vuorotellen kurkkaamassa mitä kehässä tapahtui ja aika nopeasti paljastui, että keskikokoiset tuomaroineella Christophe Coppelilla oli omaan silmään varsin erilainen maku ja jostain syystä arvostelu eteni hirmu hitaasti. Myöhemmin selvisi, ettei hänen mukaansa koiralle saisi viritellä kuminauhoja kuin otsalle ja hän oli niskassa olevista valittanut, koska niihin olisi voitu piilottaa lisäkkeitä. Muutamalla koiralla sitten auottiin niskaturkkia ja tunnusteltiin aina ihoa myöten, että olivat herran mielestä luomuja. Itsekin olen tottunut laittamaan otsalle ja vielä takaraivolle useamman kuminauhan, joten pieni paniikki iski, kun tajusi millainen tupeeraushomma edessä oli.


Kuten edellä mainitsin, ei mun ja Coppelin mielipiteet menneet ihan yksiin ja hän palkitsi huomattavan rungokkaita ja vähän pidemmän sorttisia, kuin itse tykkään. Olivia oli eilen ERI4 ilman SA:ta. Kilpailuluokasta päästyäni sain juosta aika vauhdilla suoraan naapurikehään, jossa Franzin omistaja oli jo esittänyt koiralle ERIn ja SA:n mutta sen kasvattaja komensi mut PU-kehään. Kierros ympäri ja ykköspallille pokkaamaan CACIB ja Voittaja-lappunen. ROP-kehässä parempi ruusuke meni tällä kertaa narttujen voittajalle, joka oli sama kuin lauantaina. Erittäin kiva, ettei tarvinnut jäädä ryhmiin saakka, koska messarimaraton flunssassa oli vienyt ihan kaikki voimat ja sunnuntai-iltapäivään mennessä muistutin lähinnä käelevää zombia.


Kuvat sekalaisesti lauantailta ja sunnuntailta ja lauantain kuvista iso kiitos kuuluu maailman parhaalle kepolle, joka napsi kuvaa ja videota kehästä, sekä iltapäivällä ryhmiä odotellessa viihdytti väsynyttä tyttöystäväänsä. :D



View post on imgur.com


View post on imgur.com


View post on imgur.com


View post on imgur.com


View post on imgur.com



Kommentit

  1. Tosi kiva postaus! (Tykkään edelleen höpöttelyistä. :D) Oliivi on hurjan söpö noiden korvapakettiensa kanssa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti